Olo on helpottunut siitä kun viime kerralla kirjoittelin. Tuntuu siltä että alkaa olla vähitellen oman elämänsä herra ja vähät välittää, mitä perhe ajattelee. Onneksi kaksi sisartani suhtautuu minuun ja kihlattuuni positiivisesti - sentään heidät minulla on elämässäni. Äitini arvostelee minua kovin sanankääntein, mutta olen siinä pisteessä, etten oikein jaksa välittää. Pikkusisko sanojensa mukaan ei halua olla missään tekemisissä kanssani - ja hilpeänä hän jutteli minulle äitini tupareissa. Ärsyttää kun ihmiset toimivat ristiriitaisesti omien sanojensa mukaan.

Oireetkin ovat helpottuneet ja olen tällä hetkellä lähes oireeton, mikä on sinänsä jo voitto. Olen alkanut jälleen käydä uskontoni kokouksissa ja saanut muutaman todella hyvän ystävän sieltä, joiden luona olen käynyt jo kylässä. Vähitellen alan tutustua muihinkin seurakunnassani. Ontodella helppo tutustua ja ystävystyä vain muutamaan ihmiseen eikä siten laajentaa ystäväpiiriään. Pitää olla itse aktiivinen, eikä eristäytyä. Meninkin juttelemaan erään veljen kanssa, toivottavasti hän ei tulkinnut sitä kiinnostukseksi. Muutenkin pidän veljien seurasta enemmän kuin sisarten seurasta, vaikka minulla on myös hyviä ystäviä sisarista. Toivoisin, että saisin enemmän kavereita veljistä. En tiedä, miten kihlattuni suhtautuu siihen, jos vietän vapaa-aikaani miespuolisten kavereiden kanssa, mutta kun hän tulee Suomeen, aion tutustuttaa hänet kaikkiin kavereihini. Minulla on periaate, että ystäväni ovat myös hänen ystäviään - olen enemmän kuin onnellinen, jos hän alkaa viettää aikaa ystävieni kanssa ilman minuakin. Onneksi hän on lisännyt jo muutaman ystäväni Facebook-kaveriksi ja kysynyt minulta, keitä lisätä kavereiksi. Olin niin onnellinen siitä.

Tanssi, rakas harrastukseni, sujuu ihan hyvin. Olen vähentänyt treenimäärää, sillä minun täytyy mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta voin jutella rakkaani kanssa aikaisin aamulla. Omituista, minusta tuntuu jo paremmalta kun lopetan treenaamisen 1-2h aikaisemmin kuin yleensä ja olen pirteämpi sekä energisempi. Silti treenaan paljon, yli 10h viikossa. Ensi vuonna, kun aloitan jälleen opiskelut, joudun luopumaan anytime-kortista, sillä se maksaa paljon, joten otan muutaman tunnin ja käyn muina päivinä, jolloin ei ole töitä, itsenäisesti treenaamassa. Mutta ensi kesällä otan jälleen anytimekortin, sillä silloin minulla ei ole opiskeluita ja teen töitä 35h viikossa. Kuitenkin minun täytyy myös tehdä töitä opiskelujen ohella. Onneksi työajat ovat joustavat ja voi tehdä myös lauantaisin sekä iltapäivisin töitä, jos koulusta pääsee aiemmin.

Olen alkanut taas laulaa itsekseni. Tarkoitukseni olisi käyttää 3-4 tuntia viikossa laulamiseen, niin taidot pysyvät yllä sen ajan, kun en voi ottaa laulutunteja. Lisäksi aina on tekemistä, jos tuntuu tylsältä - menee vain YouTubeen ja etsii karaokesovituksia biiseistä eikä muuta kuin harjoittelemaan. Kunhan ei liian aikaisin tai myöhään harjoittele.

Tänään minulla on pääsykokeet terveydenhoitajaksi, viime viikolla olin lähihoitajapääsykokeissa ja eilisessä sosionomipääsykokeessa en käynyt, kun olin niin väsynyt, etten jaksanut. Olin valvonut niin myöhään. Harmittaa todella, mutta silti minulla on vielä mahdollisuus saada kolmeen-neljään eri paikkaan opiskelupaikka. Pitää vain onnistua pääsykokeessa. Lähihoitajapääsykoe meni hyvin, joskaan ei tiedä, miten suhtaudutaan mielenterveysongelmiin. Sosiaali- ja terveysalalla kun mielenterveysongelmat tuntuvat olevan tabu, vaikka tiedän sellaisia, joilla on mielenterveysongelmia ja kuitenkin opiskelevat tai ovat tehneet alalla töitä.

Mutta olen tyytyväinen, vaikka en saisi opiskelupaikkaa. Sentään minulla on yksi opiskelupaikka ammattikorkeakoulussa ja ihan eri motivaatioin palaan opiskelemaan ensi keväällä. Eikä minun onneksi tarvitse odottaa tuloksia kuin 2-3 viikkoa, jotka menevät nopeasti. sillä minulla on todella paljon tekemistä, muun muassa ensi ja sitä seuraavana viikonloppuna konventti Hämeenlinnassa sekä tanssiminen ja laulaminen aina jatkuvat. Tämä "työvapaa" on mennyt muutenkin todella nopeasti, olen saanut uusia taitoja ja oppinut työstä enemmän.