Uskomatonta miten nopeasti aika menee. On puolisen vuotta siitä kun viimeksi blogitin ja on tapahtunut erittäin paljon. Yritän nyt kirjoitella säännöllisemmin ja kertoa mitä minulle kuuluu.

Viimeksi olin menossa naimisiin. Tilanne on sama, mutta mies on vaihtunut. Minulle tuli ero aiemmasta kihlatustani, jonka kanssa olin kaukosuhteessa. En pystynyt enää luottamaan häneen sen jälkeen kun hänellä oli salaa omalla nimellään Facebook-profiili, jota en pystynyt näkemään paitsi kaverin Facebookista käsin. Siinä hän oli kuvassa tytön kanssa. Hän yritti väittää exänsä kaapanneen profiiliin, mutta itse selittäessään hän selitti niin epäjohdonmukaisesti etten voinut ymmärtää. Kysyin nettipoliisilta myös asiasta ja sain asiantuntevan vastauksen, joka puolsi epäilyjäni. Ottaessani eron en haukkunut häntä millään tavalla, sanoin vain, että en pystynyt enää luottamaan häneen. Ja niin, jos tyttöystävä olisi kaapannut profiilin, hän ei mainostaisi Facebookissa exänsä firmaa. Sellaisia kirjoituksia löytyi siltä siltä ajalta jolloin profiili oli ns. kaapattu. Hän ei edes yrittänyt saada minua takaisin.

En uskonut enää rakastuvani uudelleen. Olin katkera siitä miten äitini ja ystäväni alkoivat suhtautua minuun positiivisemmin eron jälkeen ja haukkuivat exääni. En itse pystynyt häneen olemaan vihainen. Olin pahoillani että hän teki sellaista, mutta loppujen lopuksi toivon hänelle kaikkea parasta elämään ja että hän oppisi virheistään.

Joulukuun lopulla aloin jutella Facebookissa erään vanhan tutun kanssa, jonka kanssa olen ollut samassa seurakunnassa. Siinä jutellessa alkoi tuntua, että tämähän on erittäin kiva tapaus ja ihmettelin miksi en ollut aiemmin jutellut hänen kanssaan enemmän. Pyysin häntä kahville, kuten toiminnan naisena tein. Hän vastasi että sitten kun minä olen päässyt yli exästäni. Laastariksi kukaan ei halua ryhtyä. No, hiukan masennuin ja ajattelin ettei tästä tule mitään, kunnes hän eräänä iltana otti minuun yhteyttä Facebookissa ja ehdotti että näkisimme. Sovimme tapaamisen tammikuulle. Siinä sitten aloimme jutella useammin ja lopulta kun minulla ei ollut mitään tekemistä 25. päivä joulukuuta, sovimme lähtevämme kävelylle ja jonnekin kahville. Juttelimme koko aamun Facebookissa ennen tapaamista ja näimme puolenpäivän aikoihin. Kävelimme ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja kävimme kahvillakin. Kun olimme palaamassa niin juttui päätyi lopulta niin, että päätimme alkaa seurustella. :D Hän heitti minut kotiin ja juttelimme koko loppupäivän Facebookissa.

Muutamassa viikossa tajusin, että tässä olisi se mies, jonka kanssa haluaisin viettää koko loppuelämäni. Hän on hauska, mukava, kaikin puolin ihana tapaus ja yksinkertaisesti hänen kanssaan voi olla oma itsensä pelkäämättä mitään. Äitiäni lainatakseni, hänen kanssaan on äärimmäisen helppo olla. Tuntui että olemme samalla aaltopituudella ja niin olemmekin.

Siitä aika on mennyt ja on ollut elämäni onnellisimmat kuukaudet. Kihloihin menimme 6.4.2011 ja naimisiin lähiaikoina. Olemme nopeita, mutta kun tietää, mitä on etsinyt tähän asti suhteellisen lyhyen elämänsä aikana ja se on tässä, niin ei epäile. Olemme kuulleet joidenkuiden muiden menevän nopeammin naimisiin. Nyt on kaikenlaista tehtävää, muutto- ja hääjärjestelyjä, mutta se on vaan ihanaa.

Opiskelukuviot ovat muuttuneet. En päässyt syksyllä opiskelemaan, joten yritin jatkaa opintojani huonolla menestyksellä. Tuntui ettei tämä ala ollut minua varten ja minua kiinnostaa hiukan muut asiat. Aluksi yritin musiikkialaa, mutta jätin pääsykokeen kesken, sillä en jaksanut ja olin erittäin väsynyt unettomuuden vuoksi.  Mutta nyt jaksoin käydä suunnitteluassistentin haastattelussa ja pääsykokeessa ja minulle sanottiin sieltä, että sain vähintään varasijan. :) Ja kyseisessä oppilaitoksessa varasija merkitsee käytännössä sijaa, sillä tulee tapauksia, jotka peruvat opiskelupaikkansa. Toivon niin kovasti että saisin uuden opiskelupaikan, sillä vanhaan opiskelupaikkaan en tule palaamaan.

Nyt olen sairaslomalla, on ollut oireita, mutta ne helpottuvat ajan kanssa. Lääkitystäkin muutettiin, joten nyt pitäisi olla parempi :) Olo on vain niin onnellinen kun olen vihdoin löytänyt miehen jonka kanssa kaikki sujuu. Lisäksi nyt saan keskittyä ja nauttia rauhassa uudesta ihanasta elämäntilanteesta. En ole koskaan rakastanut ketään tällä tavalla. Voisin tehdä ihan mitä tahansa hänen eteensä. Rakastan häntä niin paljon. Mieheni ymmärtää sairauteni täysin ja häntä ei ole haitannut ollenkaan. Tuollaisia tapauksia tapaa kerran elämässään ja harmittaa miksi en noin kuusi vuotta sitten iskenyt kiinni, kun tapasin hänet ensimmäistä' kertaa :) Ehkä silloin ei olisi ollut sen aika, minunkin piti kokea mitä koin ja saada tanssia paljon.

Niin, nyt tuli puhe tanssista :) Nyt noin viikon päästä pääsen takaisin treenaamaan tanssikouluun, mutta olen tässä treenannut kuntokeskuksen tanssitunneilla ja itsekseni myös :) Olen niin onnellinen, että jälleen pääsen treenaamaan, mutta jos treenaan liikaa, parisuhde menee treenien edelle ja vähennän. Mieheni on sen verran joustava, että saan treenata käytännössä niin paljon kuin mieli tekee ja hän tukee treenaamista, koska hänen mielestään olen paljon pirteämpi sen jälkeen. Ja lisäksi kun olen treeneissä, hänellä on aikaa omille harrastuksilleen. Kumpikin pääsee harrastamaan paljon omia harrastuksiaan, se on hyvä juttu. Kummallakin täytyy olla kumminkin omaa aikaa ja sitten täytyy olla myös aikaa yhdessä. Ja tasa-arvo kotitöissä.

En olisi voinut uskoa, että tässä kävi näin hyvin, kun mietin mitä olisin uskonut itselleni käyvän puolen vuoden kuluttua. Olen onnellisessa parisuhteessa ja menee aina vain paremmin. Olen vain niin kiitollinen yläkertaan, että minulle on käynyt hyvin. Ilman Häntä mikään ei olisi mennyt näin hienosti. Uskokin on parantunut, sillä olen nyt vakuuttunut siitä, että oikeiden asioiden tekeminen siunataan todella ennemmin tai myöhemmin. Itselläni kaikki tapahtui yllättävän nopeasti, mutta olen joutunut pettymään monta kertaa kunnes löysin hänet. Minua ei ole koskaan siunattu näin paljon elämässä. Hän on suurin siunaus mitä olen koskaan saanut ja on ihme että minua siunattiin rakkaudella. Se oli juuri se, mitä olen etsinyt nämä vuodet ja mikä minulta on puuttunut. On tuntunut niin kauan ettei minua rakasteta. Viimein näen rakkautta elämässäni, kun Hän lähetti enkelin luokseni, niin, mieheni on enkeli. Oikein tekeminen siunataan aina, Ennemmin tai myöhemmin. Ihmeitä tapahtuu.